Ennen hierojakoulua hain liikunnanohjaajaksi kahdesti, tuloksetta. Koska ajatusmaailmaani kuuluu lause "everything happens for a reason", ajattelin, ettei liikunnanohjaus ollut mun juttu. Uusi ammatinvalinta oli edessä, ja tulevaisuuden murehtimisen sijaan päätin lähteä kiertämään maailmaa ja kokemaan uusia asioita. Joulukuussa 2015 pakkasin matkalaukun ja lähdin Australiaan, jossa työskentelin aupairina kahdessa eri perheessä. Toinen perhe omisti eläinfarmin, jossa tulikin suurin osa työajasta vietettyä. Näin eläinystävänä viihdyin siellä paremmin kuin hyvin, ja pääsin tutustumaan eksoottisempiinkin eläimiin, kuten kameleihin, strutseihin, kenguruihin, käärmeisiin sekä kämmenen kokoisiin liskoihin. Iltarutiineihini kuului orvon kenguruvauvan syöttäminen tuttipullosta. Ja mikä parasta, sain ratsastaa perheen hevosella vaikka joka päivä -heppatytön unelma! Suomeen paluun jälkeen aloitin heti työt varastolla, jossa työskentelin reilu vuoden verran, kunnes sain opiskelupaikan Suomen Urheiluhierojaopistosta. Opiskeluvuosi oli rankka ja tahti oli kova, mutta vuosi meni hujauksessa. Vuoden 2018 lopussa sain ylpeästi sanoa olevani uunituore koulutettu hieroja!